» Huoli puheeksi
» Säännölliset keskusteluajat kaikkien vanhempien kanssa tarpeen
» Millainen on hyvä keskustelu?
» Entä jos perhe ei lähde yhteistyöhön?

Huoli puheeksi

Päivi Ylikoski

Hyvä keskustelu vanhempien kanssa

”Tarvitsin oppilaideni vanhempia. Tarvitsin aina vanhempia. He antoivat minulle aina puuttuvat palaset. He kertoivat, mitä tapahtui päivän muina kahdeksanatoista tuntina. He todistivat, että muutkin kuin minä olivat aivan yhtä ihmeissään jonkun pienen ihmisen edessä.” ( Erityisopettaja, psykologi Torey Hayden: Toisten lapset)

Joskus työntekijöiden on vaikea ottaa vanhempien kanssa keskusteluun huoli lapsen kehityksestä. Tämä on ymmärrettävää, koska huolestuttavien asioiden kertominen voi herättää vanhemmissa kielteisiä tunteita, pettymystä ja surua. Useimmiten vanhemmat ovat itsekin huolissaan lapsen tilanteesta. Silloin työntekijän aloite asian selvittämiseksi voi olla helpotus. Vanhemmilla on ajatuksia omasta lapsestaan ja suunnitelmia hänen tulevaisuudestaan. Tieto lapsen ongelmista herättää vanhempien mielessä kysymyksiä ja pelkoja. On tärkeää, että työntekijä huolestuttavista havainnoista puhuessaan myös tarjoaa apuaan lapsen kehityksen tukemiseksi.

Säännölliset keskusteluajat kaikkien vanhempien kanssa tarpeen

• Yhteistyö perheen kanssa syntyy tarpeeksi tiiviisti järjestetyissä ja perheen merkityksellisiksi kokemissa tapaamisissa.
• Koulussa ja päivähoidossa on tärkeää järjestää säännöllisesti henkilökohtaisia tapaamisia kaikkien vanhempien kanssa.
• Keskusteluissa saadaan vanhempien tieto lapsesta kasvatustyön tueksi ja voidaan yhdessä suunnitella hyviä tapoja auttaa lasta kehittymään eteenpäin.
• Tapaamisia tarvitaan myös muiden kuin erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhempien kanssa. Myös hyvin kehittyneillä ja sopeutuvilla lapsilla on asioita, joissa he tarvitsevat aikuisten yhdessä suunnittelemaa apua.
• Kun säännölliset keskusteluajat vanhempien kanssa ovat koulun/päivähoidon toimintaan kuuluva normaali käytäntö, myös huolen aiheet on helpompi ottaa keskusteluun. Keskusteluaikoina on aivan luonnollista miettiä yhdessä, miten lasta voidaan kotona ja päiväkodissa/koulussa auttaa kehittämään esimerkiksi liikunnallisia tai kielellisiä taitojaan.
• Jos lähiympäristön keinot eivät riitä, voidaan apua selvittelyihin hakea ensin paikalliselta tasolta, esim. koulun tai neuvolan psykologilta.

» Alkuun

Millainen on hyvä keskustelu?

• Keskusteluaika sovitaan etukäteen
• Keskusteluun valmistaudutaan

- esim. vanhemmille annetaan mietittäväksi toiveita koulun/päiväkodin suuntaan tai kysymyksiä lapsen kehityksestä
- työntekijä kerää etukäteen keskustelussa tarvittavaa tietoa, esimerkiksi tekee muistiinpanoja käyttäytymisestä, jonka haluaa keskustelussa ottaa esiin
- mietitään, keitä työntekijöitä on hyvä olla paikalla
- erityisesti otetaan huomioon työntekijöiden vaikutus perheen osallistumiseen, esim. usein ei ole hyvä kutsua koolle liian montaa perheelle outoa ammattilasta samalla kertaa

• Keskustelu käydään rauhallisessa paikassa, joka tukee perheen osallistumista, myös kotikäynti voi olla hyvä vaihtoehto.
• Vanhemmat tuntevat lapsen parhaiten jo pienestä pitäen – on hyvä varata aikaa tämän tiedon kuunteluun jo neuvottelun alussa.
• Usein on hyvä lähteä yleisistä asioista ja edetä vahvuuksiin, osaamiseen ja taitoihin.
• Kerrotaan myös asioista, joissa lapsella on vaikeuksia.
• Kerrotaan, miten lasta on autettu vaikeuksissa.
• Mietitään keinoja vaikeuksien voittamiseksi päivähoidossa/koulussa ja kotona.
• Nostetaan esiin perheen ja lähiyhteisön kokemuksia tilanteesta ja vahvuuksia asioiden hoitamisessa.
• Mietitään miten jatkossa toimitaan (havainnointi, tarkkailu, tuki, tutkimukset).
• Varotaan diagnooseista puhumista ennen kuin lasta on tutkittu.
• Sovitaan seuraava keskusteluaika.

Mieti miten haluaisit toimittavan, jos olisit itse vanhempien asemassa. Jokainen tuo neuvotteluihin mukanaan omat tietonsa, kokemuksensa ja henkilöhistoriansa. Vanhempien käyttäytymiseen vaikuttavat kokemukset aiemmista tilanteista, joissa lapsen asiaa on käsitelty. Näistä on hyvä puhua ääneen.

» Alkuun

Entä jos perhe ei lähde yhteistyöhön?

• Vanhemmilla on aina joku syy, miksi he eivät halua yhteistyötä

- aikaisemmat kokemukset ammattilaisista
- toimenpiteiden pelko (esim. siirto erityisopetukseen, huostaanotto, sairaalajakso) - arkuus, vaikeudet ymmärtää käsiteltävää asiaa tai vanhemmat ymmärtävät asian eri tavoin kuin työntekijä

• Joskus täytyy vain odottaa kärsivällisesti, järjestää tilaisuuksia keskusteluun, ottaa asiaa uudelleen käsittelyyn ja edetä pieni pala kerrallaan.
• Vanhemmuus on arkaa aluetta, työntekijän puhe tulkitaan helposti arvosteluksi vaikka se ei olisi ollenkaan tarkoitus.
• Jos lapsella paljon kielteisiä kokemuksia, vanhemman voimakas myötäeläminen tuo paljon tunteita keskusteluun.
• Jos perhe ei halua lasta jatkotutkimuksiin, takana voi olla leimautumisen pelko, joka kannattaa ottaa avoimeen käsittelyyn. Pelkkä tutkiminen ja tuen järjestäminen ei hyvin toteutettuna leimaa lasta. Sen sijaan jatkuvasti epäonnistuvat vuorovaikutus- ja oppimistilanteet voivat olla leimaavia ja tuhoisia lapsen itsetunnon kannalta.
• Usein auttaa asioiden perustelu aidosti lapsen näkökulmasta, esimerkiksi miten lapsi kokee riittämättömän tuen vuoksi epäonnistuvan koulun aloituksen. Esimerkit ovat usein hyödyllisiä. Monia vanhempia auttavat parhaiten keskustelut samanlaisia asioita kokeneiden kanssa.

» Alkuun