» Toiminnanohjauksen vaikeudet
» Keinoja tukea
» Strukturoiminen

Toiminnan ohjaus ja tarkkaavuuden tukeminen

Birgit Vuori-Metsämäki, Päivi Ylikoski

Ympäristön huomio kiinnittyy helposti lapsen erikoiseen ja häiritsevään käyttäytymiseen. Se leimataan helposti "ongelmakäyttäytymiseksi" tai "käyttäytymisongelmaksi", jota yritetään kieltää tai poistaa. Se voi kuitenkin johtua hyvin monista eri syistä.

Uusien tietojen ja taitojen oppiminen on riippuvainen tarkkaavaisuusprosesseista, jotka takaavat sen, että opittavaan asiaan kohdistetaan huomiota, jolloin siitä tulee merkityksellinen ja muistettava. Varhaiset tarkkaavaisuuden häiriöt saattavat vaarantaa myöhemmin kehittyviä taitoja. ”Ongelmakäyttäytymisen” takana voi olla oman toiminnanohjaamisen tai tarkkaavuuden vaikeuksia. Autismin kirjoon kuuluvilla lapsilla tarkkaavaisuuden häiriöt ja oman toiminnan ohjauksen vaikeudet ovat yleisiä. AUNE- hanke on koulutuksissaan tuonut tätä aihetta esille.

Tässä osuudessa valotetaan lyhyesti toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden vaikeuksia. Pääpaino on ohjeilla ja vinkeillä, joiden avulla voidaan tukea lapsen tai nuoren oppimista.

Lisätietoja

www.verneri.net (kehitysvamma-alan verkkopalvelu)
www.vep-palvelu.fi (virtuaalinen erilaisen oppijan palvelu)

» Alkuun

Toiminnanohjauksen vaikeudet

Lapselta puuttuu kyky tarkastella ja arvioida omaa toimintaansa ja suunnitella sitä uudelleen.
Siksi lapsi voi vaikuttaa laiskalta, levottomalta tai itsekeskeiseltä
Vanhemmat tuntevat helposti, että heitä ja lasta koko ajan arvostellaan.
Lapsi tarvitsee käsikirjoituksen, jonka avulla hän pystyy hankalissa tilanteissa ajattelemaan selvemmin ja pysymään rauhallisena.

Toiminnanohjauksen vaikeudet voivat näkyä lapsen elämässä monin tavoin. Lapsi saattaa juosta sinne tänne ympäristön virikkeiden perässä tai toimia hetken mielijohteesta. Toisenlainen esimerkki näistä vaikeuksista taas on vetämätön, paljon aikuisen tukea tarvitseva lapsi, jolle aloittaminen ja toimintojen loppuun saattaminen on vaikeaa.

Toiminnanohjauksen vaikeuksilla on yhteyksiä kielellisiin vaikeuksiin. Kun lapsi vaikuttaa tottelemattomalta ja levottomalta, kiinnitä huomiota ohjauksesi laatuun. Runsas puhe saattaa kuormittaa lapsen ymmärrystä liikaa, kielellinen kanava tukkeutuu ja hänen käyttäytymisensä muuttuu kaoottiseksi.

Toiminnanohjaus koostuu

Tavoitteiden muodostamisesta
Ennakoimisesta
Toiminnan suunnittelemisesta ja organisoimisesta
Tavoitteiden toteuttamisesta suunnitelman mukaisesti
Toiminnan arvioimisesta, korjaamisesta ja uudelleen suuntaamisesta.

Toiminnanohjauksen ja tahdonalaisen tarkkaavuuden käsitteitä on vaikea erottaa toisistaan. Onnistunut toiminnanohjaus eri tilanteissa vaatii tarkkaavuuden osataitoja. Toisaalta toiminnanohjaus saattaa epäonnistua ilman, että lapsen tarkkaavuuden osataidoissa on puutteita.

Tarkkaavuusongelmissa lapsella on vaikeuksia tarkkaavaisuuden osataidoissa

ylläpitäminen
valikoiva kohdentaminen
kahden toiminnon samanaikainen hallinta
kohteen vaihtaminen
estoprosessit, impulssien kontrollointi, häiriöiden ehkäisy
ponnistelu

Tilanteeseen sopiva vireystila

on tarkkaavuuden fysiologinen perusta
riittävä uni, ruoka
lapselle sopiva ärsyketaso, aistien stimulaatio
ylivirittyneelle rentoutusta
alivirittyneelle esim. taukoliikuntaa tai fyysistä ohjausta

» Alkuun

Keinoja tukea

Struktuuria, selkeyttä

Tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjauksen pulmista kärsivät oppilaat hyötyvät selkeydestä, ennustettavuudesta ja toistuvista rutiineista. Lapsia helpottaa, kun päivä on jaettu selvästi ajallisiin periodeihin ja tämä malli toistuu päivittäin.

Opettaja oppii tuntemaan yleiset vaikeuksia aiheuttavat tilanteet ja ennaltaehkäisee ongelmien syntymistä. Yhtäkkisiä muutoksia päivittäisessä ohjelmassa vältetään ja valmistellaan lapsi etukäteen uusiin tilanteisiin.
Opiskeluympäristö ja opetus strukturoidaan (esim. työskentelyvälineiden sijoittelu, oppilaan työskentelypaikka, kommunikaatio ja ajan jäsentäminen).
Työskentelytapojen ja aiheiden ennakointi auttaa oppilaita suuntaamaan toimintaansa ja odotuksia.
Lukujärjestyksen tulisi olla selkeä ja visuaalinen. Usein on hyvä että oppilaalla on omassa pulpetinkannessaan oma lukujärjestys.
Kiireen tuntua on vältettävä, on tärkeämpää toimia siten että saadaan hyvä tulos kuin saada nopeasti valmista. Opetellaan, että työn suunnittelu ja hyvin tekeminen on sinänsä tärkeää, ei vain lopputulos.
Lukujärjestykset, ohjeet, vihjeet ja listat kuvitettuina ja selkeinä ovat lapsen nähtävillä. Kuvien käyttö vaatii työtä ja totuttelua, mutta auttaa selvästi useimpia toiminnanohjauksen ongelmista kärsiviä lapsia.
Pysähdy, mieti ja toimi-systeemi on hyvä tapa aloittaa itsesäätelyn harjoittaminen.
Aikuinen rakentaa ulkoisen tukiverkon lapsen toiminnalle. Lapsen omien toiminnanohjauksen kykyjen kehittyessä ulkoista tukea voidaan purkaa. Kun toiminnanohjauksen taidot kehittyvät, vastuu oman toiminnan säätelystä siirtyy hiljalleen lapselle. (erityisluokanopettaja Veera Kannosto-Puhakka, luento 2006)

Strukturoidun opetuksen käsitteellä tarkoitetaan rakenteiltaan selkeäksi suunniteltua opetusta, jossa otetaan yksilöllisesti huomioon lapsen tuen tarve. Struktuureja voidaan luoda opetuksen sisältöön, menetelmiin, kommunikaatioon, ympäristöön, aikaan sekä henkilö- ja yhteistyöjärjestelyihin. Hyviä esimerkkejä strukturoidusta opetuksesta on kirjassa Strukturoitu opetus (Kerola Kyllikki, toim. 2001).

Strukturoiminen on tärkeä asia, joka mahdollistaa autismin kirjon henkilöiden selviämisen ja toimimisen elämän eri tilanteissa. Siksi se on ollut aiheena useissa koulutustilaisuuksissa.

Strukturoimisesta on käsitelty jäljempänä.

Huomio lapsen ja ympäristön väliseen vuorovaikutukseen

tavallista voimakkaammat palautteet, säännölliset palkitsemiset, johdonmukaisuus
konkreettiset palkkiot ja seuraamukset
kielellinen palaute välitöntä, säännöllistä, johdonmukaista
palautteella suuri merkitys, kiinnitä huomiota palautteeseesi
tavoitteena itsetunnon tukeminen, onnistumisen kokemukset
välitön positiivinen palaute usein ja pienistäkin arkipäivän asioista
korjaava palaute aina myönteisessä, ohjaavassa hengessä
myönteinen huomio toivotusta ja huomiotta jättäminen ei-toivotusta vähentää yleensä häiriökäyttäytymistä

» Alkuun

Huomioi arjen ohjaustilanteissa, kun lapsella on...

heikosti kehittyneet estoprosessit, häiriöherkkyys, impulsiivisuus,

häiriöiden rajaaminen
ylivilkkaalle aikuisjohtoinen liikkuminen
impulsiiviselle ei-kielelliset pysäytysmerkit, palkkiojärjestelmät, pysähtymisen opettaminen, ennakoinnin ja oman toiminnan arvioinnin opettaminen

vaikeuksia tarkkaavuuden suuntaamisessa, siirtämisessä ja ylläpidossa

varmista tehtävien sopiva vaikeusaste - jatkuva tuen tarve voi kertoa keskittymisongelman lisäksi myös siitä, että tehtävä on liian vaikea.
vain vähän asiaa kerralla, kohteen korostaminen, kohteen rajaaminen
tekemisen paloittelu, tauot
muutoksen ennakoiminen ja jäsentäminen

vaikeuksia tarkkaavuuden ylläpidossa ja pitkäjänteisyydessä
- rytmitä työskentelyä, lyhyet osatehtävät tuovat tunteen tilanteen hallinnasta, palkkio myös osatehtävien loppuun saattamisesta
- tehtävätyypin riittävä vaihtelevuus, riittävästi helppoa tekemistä, myös haasteita
- tue ajankäytön hallintaa merkein tai kellon avulla
- salli taukoliikunta
vaikeuksia tarkkaavuuden kohteen vaihtamisessa, toimintamallin muuttamisessa
- etene yksi asia kerrallaan
- valmista muutokset etukäteen
- yksinkertaiset, selkeät ohjeet
- jäsennä muutos- ja siirtymätilanteita
- hitaalle henkilökohtaista ohjausta
- juuttumistilanteissa huomio muualle, toimintaan palataan myöhemmin
- kiirehtiminen ja painostus eivät auta

Toiminnanohjauksen vahvistaminen

Sisäisen puheen kehittäminen, kyky suunnitella, aloittaa, pysähtyä ja organisoida omaa toimintaa

opetetaan oman työskentelyn itsearviointia (suunnittele, toimi, toimitko suunnitelman mukaan, millainen on tulos)
positiivisten ja negatiivisten seikkojen huomaaminen omassa toiminnassa
konkreettiset mallit, piirretyt ja kirjoitetut suunnitelmat
ajastimien ja äänimerkkien käyttö ajan hallinnassa
opetetaan oman toiminnan kontrollointia ja suunnittelua

» Alkuun

Sisäisen puheen kehitys

Ihminen jäsentää havaintojaan ja suunnittelee kielellisesti. Tämän sisäisen puheen puutteellinen kehitys näkyy toiminnanohjauksen vaikeuksina. Tämän vuoksi lapsen toiminnanohjausta tuettaessa

jäsennetään tilanteita ja ongelmia tarkemmin kielen / kuvien avulla
käytetään kuvasarjaa, jossa on tehtävän vaiheet – kun vaihe on tehty, lapsi kääntää kuvan näkymättömiin
lapsi voi itse oppia selittämään työskentelyn vaiheet ja näin ohjaamaan omalla puheellaan itseään
vähitellen ääneen puhumista voidaan häivyttää ja se muuttuu lapsen omaksi sisäiseksi puheeksi

Tehtävän aloittaminen

ulkoiset ärsykkeet vähiin
kiinnitä huomio tehtävään
anna kattavat, vaiheistetut ohjeet
toiminnan vaiheet kuvina
varmista ohjeiden muistaminen ja ymmärtäminen
käytä tukena vahvoihin toimintoihin perustuvia ärsykkeitä, esim. visuaalinen tai fyysinen ohjaus kielellisen sijaan
anna merkki työn aloittamisesta
juuttumistilanteessa konkreettista, kädestä pitäen ohjausta
välitön, positiivinen palaute

Toiminnanohjaus vapaissa tilanteissa

Itsehillinnän ja ongelmanratkaisutaitojen opettaminen

Opetellaan taitoa pysähtyä ja ajatella
Harjoitellaan parhaan toimintavaihtoehdon valintaa
Muuta kiellot toimintaohjeiksi, tarvittaessa visuaaliset merkit
Kuvallinen järjestys arkitoimiin Strukturoitu opetus - kuvasarja
Ennakoi muutokset ajoissa
Lapselle varataan aikaa käydä vaikeita tilanteita läpi luottoaikuisen kanssa
Vaikeista tilanteista tehdään sosiaalisia tarinoita, joita käsitellään säännöllisesti yhdessä lapsen kanssa
(kts. Sosiaalisten taitojen tukeminen – Tukikeskustelut)

» Alkuun

Strukturoiminen

AUNE- hanke on kouluttanut Strukturointi- aiheesta hankkeen omissa koulutustilaisuuksissa ja myös yhteistyössä Pukki- hankkeen kanssa päivähoidon henkilökuntaa (Pukki- hanke Rauman kaupungin hallinnoima hanke). Teksti perustuu näiden koulutustilaisuuksien sisältöön. Kouluttajana toimi AUNE- hankkeesta Birgit Vuori- Metsämäki.

Niinhän meillä on aina tehty...

Tänä päivänä tiedetään yhä enemmän diagnooseista ja lasten erityisvaikeuksista. Tieto on kaikkien ulottuvilla. Diagnoosien yhteydessä tulee yhä tarkempaa tietoa siitä, mitä vaikeuksia siihen liittyy ja miten lasta voidaan auttaa ja kuntouttaa. Uusi kuntoutuksellinen tieto ja sen tuomat mahdollisuudet tuovat tarvetta yhä tiukempaan yksilöllisyyden huomioimiseen. Se yksilöllisyyden huomioimisen tapa, johon olemme tottuneet ja tapa miten olemme sitä tehneet, ei riitä. Yksilöllisyyden huomioiminen on tänä päivänä sitä, että lapsella on hyvin tarkkoja ohjeita esim. ohjaamiseen ja tilanteiden suunnitteluun liittyen.

» Alkuun

Henkilöt ovat hyvin yksilöllisiä, tarpeet erilaisia...

Jokaisen lapsen asiat on arvioitava ja suunniteltava erikseen. Kykyprofiili vaihtelee suuresti. Lapsella on paljon taitoja, tietoja ja osaamista. Osaaminen voi olla jopa erityislahjakkuutta. Samaan aikaan samalla lapsella on näkymättömiä toimintarajoitteita, jotka aiheuttavat joillakin osa-alueilla vaikeuksia. Lapsen taidot ovat heikot ja avun tarve suuri.

Avun tarpeen havaitseminen on haaste. Lapsilla, joilla avun tarve ei ole selvästi nähtävissä (näkymätön toimintarajoite), on suuri riski joutua tulkituksi ja kuvatuksi väärin ”… osaisi, kun viitsisi yrittää…”, ”laiska, mukavuudenhaluinen”, ”kiusallaan …, pelaa …, tietää kyllä, mutta ei viitsi…”.

Arjessa voi tulla vastaan lapsi, joka esim. 6 -vuotiaana tullessaan esikouluun lukee kuin 10- vuotias, mutta henkinen kehitys ja tunne-elämän kehitys kuvataan olevan 3-4 vuotiaan lapsen tasolla. Tai alakoululainen, joka selviytyy kouluaineista keskitasoa paremmin, mutta joka tarvitsee apua joka päivä wc-asioissa.

Päivähoito – tärkeä siirtymävaihe...

Päivähoito ja koulu ovat paikkoja, joissa lapsi oppii sosiaalisuutta. Sosiaalisuutta on paljon: tilanteita, harjoittelua, suuri määrä lapsia, suuri määrä erilaisuutta. Kirjo sosiaalisuuden suhteen on suuri: lasten taidot ja kokemukset vaihtelevat, on eri-ikäisiä lapsia ja normaalia erilaisuutta sekä lisäksi erityisvaikeuksia, jotka näkyvät sosiaalisissa tilanteissa. Sosiaalisuuden runsaudessa joudutaan tasapainoilemaan ryhmän, ryhmätoimintojen ja yksilöllisen huomioimisen välillä.

Näkymättömiä toimintarajoitteita omaavien lasten näkökulmasta sosiaalisuus ja toiset ihmiset ja heidän käyttäytymisensä ovat suuri haaste, ponnistelujen paikka. Se on useille heistä juuri se alue, jossa heillä on heikoimmat taidot ja jossa he tarvitsevat eniten apua. Monille lapsille sosiaaliset tilanteet eivät etene tietyllä ennustettavalla tavalla, jolloin heidän on vaikea toimia. Autismin kirjon lapsilla aistijärjestelmän poikkeava toiminta tuo usein häiriöitä sosiaalisiin tilanteisiin. Käytännössä tämä näkyy niin, että ponnisteleva lapsi väsyy, käyttäytyy tavalla, joka tulkitaan vaikeaksi tai häiriökäyttäytymiseksi. Mitä väsyneempi hän on ja mitä vaikeampaa, sitä hankalampaa on käyttäytyminen kaikkien näkökulmasta.

Autismin kirjo, kuten näkymättömät toimintarajoitteet aiheuttavat laaja-alaista vaikeutta, joka näkyy monissa arjen asioissa ja toiminnoissa. Esim. aistijärjestelmän poikkeava toiminta näkyy lapsella kehon tuntoaistin yliherkkyytenä. Arjessa vaikeus näkyy

Pesutilanteissa mm. arkinen suihkutilanne on ”kuin kiduttaisi”, lapsi vastustelee ja itkee, veden lämpötilaa on vaikea saada sopivaksi...
Hiusten leikkaaminen ja kampaaminen sekä kynsien leikkuu on tehtävä niin, että joku pitää kiinni
Vaatteissa tietyt materiaalit käyvät, ei saa olla nappeja tai muita, jotka on ommeltu kankaan läpi. Vaatteiden vaihtaminen vaikeaa, koska lapsi haluaa pitää aina samoja vaatteita. Käsineiden ja pipon pitäminen ovat pitkään vaikeita.
Vaatteiden pukeminen ja riisuminen ovat hankalia tilanteita. Lapsi välttää tai vastustelee fyysistä ohjausta (ei saa ottaa kädestä kiinni, ei saa tukea selästä).
Syömisessä lapsi valikoi ruuan koostumuksen tarkasti. Kieltäytyy syömästä ja maistamasta, joten toisinaan on päiviä, jolloin hän ei syö mitään.
Sosiaalisissa tilanteissa lapsi kokee toisten lasten lähellä olon kamalaksi: tönii toisia pois, lyö tai puree.
Arjen tilanteissa lapselle kaaosta tuovat liimaus, muovailuvaha, leipomishetket ja muut työt, joissa sormiin tarttuu jotain.

» Alkuun

Struktuuri - tehokas ja tarpeellinen...

Lapsen näkökulmasta se tarkoittaa arjen selkeyttä, järjestystä ja ennustettavuutta, jotka tuovat turvallisuutta ja se näkyy hyvänä olotilana ja hyvänä käytöksenä. Struktuuri on lapselle paalu, turvarakenne, apuväline, joka auttaa erilaisissa tilanteissa. Arjen asioita strukturoidaan, joka tarkoittaa selventämistä. Ikään kuin paalutetaan kohtia, jotka tekevät pohjasta kantavan. Henkilökunnan näkökulmasta struktuuri tarkoittaa yhdenmukaista ja johdonmukaista työtä, joka näkyy arjessa sovittuina yhteisinä työtapoina ja yhdenmukaisena toimintana.

Struktuuri, kuvat, tukiviittomat, toimintatavat ja toimintajärjestykset yms. ovat autismin kirjon henkilölle merkkipaaluja, jotka johdattelevat arjessa eteenpäin. ”Tarvitaanko, kun muutenkin toimii, on jo oppinut”… ”ei tarvitse enää kuvia eikä struktuuria…” (aikaa kulunut pari kuukautta). Vastaus: KYLLÄ! Varsinkin tämän päivän arjessa, jossa on muutoksia: ihmisiä on paljon, sijaisia, henkilökunnan vaihtuvuutta, joka tuo arkeen vaihtelevuutta (=kaaosta autismin kirjon henkilölle) ohjaustapoihin, jolloin aistijärjestelmän poikkeava toiminta vahvistuu. Selvitäkseen tästä autismin kirjon henkilö tarvitsee sitä paremmat ja vahvemmat merkkipaalut.

Struktuuri – apuväline autismin kirjon lapselle

Päivähoito on tärkeä valmiuksien antaja jokaiselle lapselle. Tärkeitä valmiuksia kaikille lapsille on oppia toimimaan ja tuntemaan olonsa turvalliseksi muuttuvissakin olosuhteissa. Kaikille on tärkeää tulla ymmärretyksi ja omata keinoja, joilla voi ilmaista ja kertoa asioita toiveita. Nämä asiat kuuluvat myös autismin kirjon lasten valmiuksiin, ”selviämispakkiin”. Kun opetetaan ja ohjataan, on tärkeää saada oppia niitä hyvänä aikana. Tärkeintä ja tehokkainta struktuuriasioille on, kun kaikki menee hyvin. Ei silloin kun käyttäytymisessä on huonoja aikoja.

Autismin apuvälineet (mm. päiväjärjestykset, sovitut toimintatavat, kuvat, yksilölliset harjoitteet) ovat arjessa olennaisia apuvälineitä. Ne ovat verrattavissa silmälaseihin ja kuulokojeeseen. Autismin apuvälineet on nostettava lääkityksen, ravinnon saamisen ja hygieniasta huolehtimisen rinnalle ja myös yhtä tärkeiksi asioiksi paikalla istumisen ja kynän käytön oppimisen kanssa.

Entä ”kun eivät vanhemmatkaan käytä...” – ammattilaisilla on aina vastuu viedä eteenpäin ja yrittää, vaikka kotona ei tehdä. Kotioloissa meillä kaikilla on tuttuja rutiineja, joiden mukaan toimitaan. Niin myös autismin kirjon lapsella on kotona tiettyjä rutiineja ja arkisia merkkipaaluja, jotka vievät arjen tilanteita eteenpäin.

» Alkuun

Struktuuri & vaikea käyttäytyminen

Usein tulee vastaan tilanteita, jolloin lapsen käyttäytyminen vaihtelee hetkittäisestä hyvästä erittäin huonoon. Lähi-ihmisten palaute on se, että ”kaikki on kokeiltu, ei mikään auta… kaikesta tekee pelin…”. Lähi-ihmiset väsyvät. Kyseinen vaikeasti käyttäytyvä henkilö väsyy ja käyttäytymiseen tulee ääripään ilmiöitä.

Struktuurin avulla on saatu kaikkien näkökulmasta parempaa aikaa enemmän ja pidempinä jaksoina. Huonon käyttäytymisen ja olotilan aikaa on vähemmän ja lyhyempinä jaksoina, eivätkä ne kestä pitkään.

Struktuurin avulla selvennetään

Struktuurin avulla selkiytetään henkilölle aikaa, paikkaa, toimintaa:
mitä, missä, milloin, kuinka kauan, kenen kanssa, mitä seuraavaksi

Ajan hahmottaminen: mitä milloinkin tapahtuu, kuinka kauan kestää, mitä sen jälkeen tapahtuu. Lapsi tarvitsee keinoja pystyäkseen ennakoimaan toimintoja. Ajan hahmottamisen apuvälineitä ovat:

kalenterit (vuosi, kuukausi)
viikko-ohjelmat
päiväohjelma
toimintajärjestykset, tuokiojärjestykset
tehtävälistat, muistilistat - Struktuurista apua asumiseen

Ajan hahmottamisen apuvälineissä on tärkeä visuaalisuus: niissä käytetään sanoja, kuvia (valokuvia, PCS- kuvia, piktogrammeja, lehdistä leikattuja kuvia, itse piirrettyjä kuvia) tai konkreettisia esineitä selventämään tapahtumia. Näitä käyttäessä voidaan vetää viiva yli, kääntää tai poistaa asia, joka on jo tehty.

Kun on asioita, joissa ei ole selkeitä tapahtumia tai on kyse yhdestä samasta tekemisestä, voidaan käyttää näitä

munakello
Time Timer – visuaalinen kello (Comp Aid Oy),
aikajana (itse tehty: pahviin kaksi reikää, johon pujotetaan naru, jossa helmi, jota liikutetaan sitä mukaa kuin aika kulkee) – helmi näyttää missä kohtaa mennään, kuinka kaukana on tilanteen tai toiminnan loppu
kännykän ajastustoiminta

Strukturoiminen - kuvasarja

Ympäristön selkiyttäminen tarkoittaa lapsen näkökulmasta ”missä tehdään mitäkin asiaa...” Tietylle tekemiselle on tietty paikka. Toisille on tärkeää olla merkittynä oma tuoli/ paikka jollakin värillä tai muulla selkeällä tavalla. Ympäristön selkiyttämiseen kuuluu häiriötekijöiden minimoiminen. Fyysistä tilaa muokataan sellaiseksi, joka mahdollistaa toimimisen. Käytännössä on esim. kuuloyliherkkien henkilöiden tiloissa on laitettu kaikumisen ja äänien vähentämiseksi akustolevyt kattoon, samoin verhot on ommeltu paksusta tikkikankaasta. Autismin kirjon henkilöiden saattaa olla vaikeaa ymmärtää, jos joskus voi jonkun asian tehdä eri paikassa. Toiset lapset ymmärtävät että tämä on nyt poikkeuskerta.

Tilanteiden selkiyttäminen on lapsen näkökulmasta sitä, että hän saa selvän viestin siitä, mitä häneltä odotetaan, minkälainen tilanne on kyseessä.

Arki sisältää erilaisia tuokioita, joita lapsen saattaa olla vaikea hahmottaa. Autististen henkilöiden ohjauksessa on toimivaksi koettu tilanteiden suunnitteleminen seuraavalla tavalla:

ohjattu tuokio

tehtäviä tehdään aikuisen ohjauksessa: tehtävät ovat uudempia ja vaikeampia, jolloin tarvitaan ohjausta (sanallista, fyysistä, eleitä jne.)
näissä tilanteissa on tärkeää selkeä ohjaaminen ja tilanteen järjestäminen

itsenäinen työskentely

helppoja tehtäviä, joihin ei tarvita ohjausta

vapaa aika, vapaa leikki

lapsi hakee itselleen tehtäviä hyllystä TAI tekee tehtäviä tietyn järjestyksen mukaan (organisoitu vapaa-aika)

sosiaalinen tilanne, tilanteessa on muitakin, tavaroita tulee antaa, asiaa tehdään omalla vuorolla jne.
siirtomerkki

merkki siitä, koska tuokio muuttuu toiseksi, koska tämä loppuu ja alkaa joku uusi
siirtomerkkinä usein mm. tietty värillinen lappu tai tavara, jona opastamana mennään katsomaan päiväjärjestyksestä uusi merkki.
siirtomerkki on kuin valmistautumista tilanteen muuttumiseen ”tämä loppui, kohta alkaa uusi”
joidenkin lasten kohdalla tilanteiden liian nopea vaihtuminen toiseksi aiheuttaa hankaluutta, joka koetaan jumiutumiseksi.

Tämän ”kaavan” mukaan tulee uusia asioita ja toimintoja. Uudet asiat tulevat ohjaamisen kautta itsenäiseen työskentelyyn, asumiseen tai vapaa-aikaan. Lapsi saa etukäteen tiedon tilanteesta ja sen luonteesta. Tietty merkki tarkoittaa ohjattua tuokiota, joku väri kuvaa sitä, että nyt on sosiaalinen tuokio jne.

» Alkuun

Ohjaamisen selkiyttäminen

kuka minua ohjaa, ketä kuuntelen ja katson...

Haastetta on, koska usein lapsen kanssa toimii useita ihmisiä ja useita eri yksiköitä. Selkiyttämistä on miettiä,

miten saadaan selkeäksi lapselle, että näytetyllä kuvalla tai sanallisella ohjaamisella tarkoitetaan tiettyä asiaa.
ohjaamisen saaminen yhteneväiseksi: esim. ensin näytetään kuva ja sitten ohjataan fyysisesti siirtymään naulakolle (ohjaajan käsi lapsen lapaluiden kohdalle ja siitä kevyesti työnnetään eteenpäin…)
tiimityöskentelyn osalta: kun yksi hoitaja antaa ohjeen ja toimii lapsen kanssa, ei kukaan muu hoitaja mene mukaan ohjaustilanteeseen ellei siitä ole erikseen sovittu
sanallisesti annetut ystävälliset ilmaisut ovat viestiltään epäselviä ”tulisitko eteiseen pukemaan?” tai ”osaisitko ottaa kirjan? ” tai ”lopeta tehtävä, paina nappulasta, mene pukemaan, taksi tulee hakemaan kotiin ”

Työskentelyn selkiyttäminen … lapsen näkökulmasta: kun teen töitä, menee tilanne samalla tavalla, joka helpottaa työskentelyäni...

vasen oikea suunta aina työskentelysuuntana
tuokio kestää niin kauan kuin on tehtäviä vasemmalla, kuvia tai muita merkkejä osoittamassa tehtävien määrää
samaa tehtävää tehdään niin kauan kun on edessä esineitä, tavaroita, nappuloita – ei lisätä vaikka menee hyvin, ei oteta pois, vaikka tuokio sujuisi hyvin
strukturoituja tehtäviä – kaikki tehtävässä tarpeellinen on esillä: määrä, joka tehdään on näköpiirissä joko yhdellä alustalla tai yhdessä korissa, tehtävää on ohjattu visuaalisesti käyttämällä värejä

Strukturoiminen - kuvasarja
» Alkuun

Visuaalisuutta enemmän, puheohjausta vähemmän

Käytännössä tarkoitetaan sitä, että lasta ohjataan ”silmien kautta”. Visuaalisuus korostuu kaikessa: ohjaamisessa ja materiaaleissa. Kuvat, värikoodit, konkreettiset esineet ovat tärkeitä viestinnässä. Ympäristön on oltava selkeä, samoin informaation ja ohjauksen.

Kun lasta opetetaan ja ohjataan, puhutaan vähän tai ei ollenkaan ohjaustilanteissa. Suurella osalla lapsista on puheen tuottamisen tai ymmärtämisen vaikeutta. Tämän takia yhä enemmän tulisi ottaa käyttöön puhetta tukevia ja korvaavia keinoja (AAC- menetelmiä). Puheohjaus saattaa olla häiritsevää lapsen näkökulmasta arvioituna. Palautteena vähäpuheisesta ohjauksesta on ollut, että tulee tarkasteltua enemmän asioita ja tapahtumia lapsen silmin.

Puhetta tukevat ja korvaavat keinot koetaan usein vaikeavammaisten keinoksi. Niistä hyötyvät myös paremman toimintakyvyn omaavat henkilöt. He hyötyvät niistä mm. heikkoina hetkinä tai olosuhteiden muuttuessa. Sanallinen viesti muuttuu toistettaessa, lisätään sanoja, äänenpainoja, käytetään samasta asiasta eri käsitteitä esim. kuva - pysyy samana toistettaessa ja myös eri henkilöiden näyttämänä. Kuvallinen viesti pysyy paikallaan kauemmin, siihen voi palata useita kertoja tai sitä voi katsoa pitkän aikaan.

Lähi-ihmisten on opeteltava itse käyttämään AAC-keinoja omien viestiensä tukena esim. kun kehotetaan syömään, näytetään samalla kuvaa ja viitotaan asia. Kommunikaatiokuvia voi olla nippuna taskussa tai esillä ympäristössä Hyvää palautetta on saanut se, kun henkilökunnan omissa informaatioissa käytetään kuvia. Haasteena on tuoda koko lapsijoukon kommunikaation tukikeinoksi AAC- keinoja.

Sosiaalisten taitojen tärkeys on korostunut AUNE- hankkeessa. Niitä on tärkeä harjoitella, vaikka lapsi ei siitä tunnu välittävän. Mitä pienempänä sosiaalisten taitojen harjoittelun aloittaa, sen parempi. Sosiaalisten taitojen osalta on tärkeää strukturoida ja suunnitella tuokioita ja siten edesauttaa monille lapsille vaikean tilanteen sujumista. Käytännössä on ollut suunniteltuja tuokioita arjessa. Sama pari tai pienryhmä kokoontuu säännöllisesti ja harjoittelee ”miniatyyrikoossa” sosiaalisia taitoja. Kun taitoa on tullut, siirretään asia isompaan ryhmään.

Toiminnallinen eriyttäminen
» Alkuun

”Hyvämieliset oppii parhaiten…”

Oppimiskokemukset, käsitys itsestä tekijänä ja asioiden harjoittelijana ovat usein huonoja. Monilla lapsilla on heikko itsetunto. Tärkeä asia opetuksen järjestelyissä on positiivisten kokemusten saaminen. Tärkeää on saada lapsi tietoiseksi siitä, missä olen hyvä ja mitä osaan? Tärkeää on arvioida myös sitä, mikä tekee päivästä hyvän.

”Mikä minut sai toimimaan niin hyvin, miksi jaksoin tänään enkun tunnin paremmin kuin eilen, mikä sai välitunnin onnistumaan, mikä vaikutti siihen, että liikuntatunnin alkupuoli meni hyvin… jne.”

Hyväksi on koettu arviointijanan käyttäminen, jossa on käytetty asteikkoa hyvä – huono tai pieni – iso tai numerot 0-10 jne. Tähän on oppilas merkinnyt oman arvionsa rastilla . Samaan janaan on merkinneet omat arvionsa myös muut henkilöt, kuten opettaja, avustaja, äiti. Jana on toiminut hyvänä arvioimisen apuna tehden sen konkreettisemmaksi. Käytössä on ollut paperille piirretty jana. (Katso idea aikajana- strukturoidut kuvat)

Tähän arvioimiseen ja erityisesti positiiviseen arvioimiseen, pysähdytään päivän tai tunnin lopuksi. Positiivisen palautteen antamista ei koskaan korosteta liikaa. Lähi-ihmisten on hyvä pysähtyä miettimään omaa toimintaansa: mistä annoin positiivista palautetta ja miten sitä annoin (niin että lapsi ymmärsi sen).

» Alkuun