Tukikeskustelut

AUNE-hankkeelle on kertynyt kokemuksia tukikeskusteluiden järjestämisestä noin vuoden ajalta. Mukana tukikeskusteluiden kokeilemisessa on ollut niin yleisopetuksen- kuin erityisopetuksenkin kouluja. Tukikeskustelut on otettu käyttöön apukeinona vaikeaan käyttäytymiseen ja niistä on ollut konkreettista hyötyä arjessa. Tukikeskustelut ovat keino tukea lapsen sosiaalisia ja vuorovaikutuksellisia taitoja. Lisäksi keskustelut auttavat lasta selkiyttämään ajatuksiaan ja pohtimaan arjen sosiaalisia tilanteita ja niiden sääntöjä. Tukikeskusteluja voi pitää esimerkiksi avustaja, opettaja tai sosiaaliohjaaja. Keskustelutuokioille on hyvä varata aikaa 20 minuutista 45 minuuttiin. Välitunnit tai koulusta lähtemisen aika ovat yleensä liian lyhyitä ja rauhatonta aikaa, joten tuokioihin olisi parasta varata aikaa joltakin oppitunnilta. Keskustelemisen lisäksi aikaa voidaan käyttää muun muassa stressin lievitykseen ja rentoutumiseen.

Tukikeskustelut ovat:

• yksilöllisesti toteutettuja
• säännöllisiä tilanteita, jotka pidetään aina huolimatta siitä, onko lapsella mennyt hyvin vai huonosti (esim. yhden oppitunnin ajan joka viikko aina samaan aikaan)
• kahdenkeskisiä tilanteita esimerkiksi avustajan kanssa, joissa jäsennetään arkea, tilanteita ja toimintoja (esim. mikä meni hyvin ja miksi, mikä oli vaikeaa jne.)
• tilanteita, joissa harjoitellaan muun muassa keskustelua, perusteluja, omien tunteiden ilmaisemista, demonstrointia jne.
• omia rauhallisia tilanteitaan, joille on varattu oma tietty aikansa ja jotka ovat eriytetty oppiaineopetuksesta

Keskustelutilanteiden tarkoituksena on ”psyykata ja tsempata” tukea tarvitsevaa oppilasta. Voidaan käydä läpi hyvin menneitä hetkiä ja miettiä, miksi ne menivät niin hyvin ja miten ne saadaan menemään yhtä hyvin jatkossakin. Vastaavasti voidaan miettiä, mikä meni vikaan huonoissa hetkissä ja mitä olisi voinut tehdä toisin.

Tukikeskusteluissa voidaan:

• tehdä toimintasuunnitelmia tulevia tilanteita varten (esim. miten selviän kirkkoreissusta)
• harjoitella mm. tervehdyksiä, sopivaa etäisyyttä toisen kasvoihin jne.
• puhua ja jäsentää ikävää tapahtumaa tunteiden laimennuttua, jolloin asiallinen keskustelu on mahdollista ja näin opitaan ennakoimaan huonoja tilanteita paremmin sekä etsimään niihin toimivat apukeinot
• kommunikoida kuvin, piirtäen, näytellen, kertoen tarinoita jne. riippuen siitä, mikä sopii oppilaalle
• keskustella kuvien pohjalta
• kirjata asioita, jos oppilas kokee kirjaamisen hankalaksi, voi keskustelukumppani sovitusti toimia sihteerinä
• käyttää myös tehtäväsivuja, toiminnallisia tehtäviä, pelejä yms. (ks. lopussa oleva luettelo)
• jakaa tuokiota pienempiin osiin käytössä olevasta ajasta riippuen, kuten keskustelu-, tarina-, piirtämis- tai rentoutusosiin

Tukikeskusteluiden aiheet voivat olla:

• oikeista arjen tilanteista (esim. torstain naulakkotilanne, kun sinä…), tai vastaavasti ottaa keskustelun pohjaksi
• yleisempiä esimerkkejä (esim. mitä oppilaan sopii tehdä – mitä yleisesti on sopivaa tehdä, mikä on oppilaalle vaikeaa – mikä voi yleensä olla ihmisille vaikeaa)
• valmiina kansiossa, josta oppilas voi valita mieleisensä käsiteltävän aiheen Tukikeskusteluja varten on haettu eri materiaaleista, kuvista jne. aihemappi, josta on helppo ottaa keskustelun virittäjäksi jokin materiaali tai aihe. (ks. lopussa oleva lista)
• oppilaan omassa mapissa: aiheista käytyä keskustelua kirjataan (oppilas itse tai keskustelukumppani) tai tehdyt tehtäväsivut ja piirustukset, sekä kuvat jäävät oppilaan mappiin. Näihin voidaan palata myöhemmin ja tarkentaa ajatuksia tai muistella, mitä asiasta viimeksi puhuttiin.

Kokemuksia:

Tukikeskusteluista saadut kokemukset ovat olleet positiivisia. Oppilaan tuntemus on lisääntynyt ja sen myötä on opittu ymmärtämään paremmin käyttäytymistä ja vaikean käyttäytymisen syitä. Samalla myös vaikeista tilanteista selviytyminen on helpottanut ja niitä on tullut entistä vähemmän. Myös oppilailta itseltään on tullut hyvää palautetta. Oppilaat ovat kokeneet muun muassa, että on saanut olla oma itsensä hetken aikaa, esim. kysellä pieniä yksityiskohtia, jotka kiinnostavat ja joiden kyselemisestä muut luokkatoverit häiriintyvät. On myös ollut mahdollista kysellä useita kertoja samasta asiasta oman mielenkiinnon mukaan toisen ärsyyntymättä. Tämä on sammuttanut häiritsevää ja juuttuvaa käyttäytymistä luokkatilanteissa.

Vaikka keskustelutuokiot on kokemusten mukaan otettu pääosin jonkin aineen tunnilta, tuokiot ovat tukeneet koulutyöskentelyä kokonaisuudessaan, eivätkä ne ole haitanneet aineen tavoitteiden saavuttamista. Peruskoulun tavoitteena on akateemisten taitojen lisäksi kasvattaa tukea oppilaan persoonallisuuden ja hyvän itsetunnon kehittymistä sekä tukea tasapainoista kehitystä. Näiden tavoitteiden toteutumiseen tukikeskustelut ovat oivallinen arjen keino. Tukikeskustelut ovat kokemusten mukaan kokonaisuudessaan edistäneet koulutyöskentelyä, oppilaan jaksamista ja motivaatiota. Näiden johdosta myös myönteiset käyttäytymismallit ovat lisääntyneet.

Apukeinoja, joita on käytetty tukikeskusteluissa:

1. Oikeat mittasuhteet:
Asiat, käyttäytyminen on tärkeää laittaa oikeaan mittasuhteeseensa, jolloin turha stressi ja taakka vähenevät. Apuna on käytetty janaa, jonka toisessa päässä on pienet asia ja toisessa päässä isot asiat. Käyttäytymistä voidaan arvioida tämän avulla ja laittaa rasti siihen kohtaan miten iso, merkityksellinen tai vaikeaa se on. Arvioimista tekevät lähi-ihmiset (koulun henkilökunta, vanhemmat) ja oppilas itse.

Mitä lähemmäs rasti menee ”isojen asioiden” puolta, sitä tarkempi asian kanssa on oltava ja se on otettava tosissaan. Janassa oleva pystyviiva on ”kriittinen raja”, jonka oikealla puolella olevat rastit ja käyttäytyminen ovat sellaisia, joiden suhteen täytyy jotakin tehdä. Ne haittaavat toimintaa nyt ja myöhemmin.

Rastit ja käyttäytyminen lähellä alkupäätä ovat ehkä sellaisia, jota moni muukin tekee…, ei ehkä liity Aspergeriin …, eivät haittaa paljoa toimintaa.

Esim.
kielen näyttäminen toiselle oppilaalle
toisen oppilaan lyöminen
tuolilla pyöriminen
kumin pyörittäminen
ääntely
MIHIN KOHTAAN LAITAT RASTIN ?

2. Positiivinen palaute:
Positiivinen palaute on itsetunnon kehittymisen kannalta tärkeää kenelle tahansa lapselle ja erityisesti silloin, jos lapselle on kertynyt paljon negatiivisia kokemuksia itsestään ja omasta osaamisestaan.

Koulupäivän aikana ja tukikeskusteluissa pysähdytään miettimään:

• Missä olen hyvä ja mitä osaan?
• Mikä menee hyvin?
• Kerrotaan osaamisesta konkreettisesti ja nimetään tehtävä tai tilanne, joka on mennyt hyvin
• Laitetaan positiivisia asioita kirjallisesti ylös : asiat kirjoitetaan paperille, laitetaan jokin merkki tai tarra konkreettiseksi merkiksi , jolloin niihin on mahdollista myöhemmin palata (”positiivista tsemppausta”)
• Hyvien, onnistuneiden tilanteiden hehkuttaminen antaa voimaa jaksaa eteenpäin (mikä auttoi silloin – auttaa nyt…)

3. Oppilaan mukaan ottaminen ja tarpeiden huomioiminen:
Opettaja tai avustaja ei välttämättä aina huomaa, jos oppilaalla on jotain sellaisia asioita, joihin hän toivoisi saavansa vielä enemmän apua tai joita ei auteta lainkaan, vaikka oppilas kokisi, ettei pärjää.

Oppilasta pyydetään:

• ”Kirjoita lapulle kolme asiaa, joissa tarvitset apua tai jotka ovat huonosti”.
• Näihin asioihin mietitään konkreettiset toimenpiteet, jotka kirjataan.
• Mukaan keskusteluihin (edes osaksi), joissa puhutaan hänen kouluasioistaan.

Tämäntyyppisellä toiminnalla annetaan toimintamallia, jolla selviää jatkossa (isonakin) erilaisista hankalista asioista ja tilanteista.

Erityisen tuen tarpeessa olevat oppilaat (esim. aspergeroppilaat) eivät aina itse huomaa, milloin heidän käyttäytymisensä on lähellä ylittää sopivan käytöksen rajan. Näissä tilanteissa he tarvitsevat apua käyttäytymisensä säätelemiseen.

• Mikä merkki on sellainen, jonka voin näyttää, kun siirryt vaara-alueelle? (esim. kun et itse huomaa käyttäytymistä, nostan oikean etusormen pystyyn ja kun huomaat sen, tiedät, että sinun tulee kiinnittää huomiota käyttäytymiseesi.)

4. Lisämateriaalia tuokioihin:

• Sosiaaliset kuvatarinat. Heikura-Oulkkinen, U., Kujanpää, S. 2006. Haukkarannan koulu. Jyväskylä.
• Sosiaaliset tarinat ja sarjakuvitettu keskustelu. Andersson, B.2006. Haukkarannan koulu. Jyväskylä.
• Olen jotakin erityistä, kuinka kertoa lapsille ja nuorille heidän autismistaan tai Aspergerin oireyhtymästään. Vermeulen, P. 2004. Haukkarannan koulu. Jyväskylä.
• Toimintarajoite, miten se vaikuttaa elämääsi. (suom.) Hagman, M. Autismi- ja Aspergerliitto. Vantaa.
• Lions Quest- materiaalit (www.lions.fi)
• Elämäni eväät (Porin mielenterveysseuran aineisto 7-9 luokille)
• Tunnemuksu.
• Mututoukka.