» Päivitystä kuntoutuskäytäntöihin
» Tiimi arjen työtavaksi
» Tarvitaan yhdenmukaista työtä
» Jaksaminen
» Pelko hoitajan kumppanina
YKSILÖLLINEN AUTISMIKUNTOUTUS – HAASTE TYÖYHTEISÖLLE
Birgit Vuori-Metsämäki
Autismikuntoutus koostuu monesta asiasta, toimintatavasta ja näkökulmasta.
Autismikuntoutus koostuu:
|
 |
Autismikuntoutus on asioiden kehittelyä, työskentelyä joka tasolla.
Kun otetaan käyttöön struktuureja ja kuvia ja kun henkilöä aletaan aktivoimaan osallistumaan omaan arkeensa, täytyy henkilökunnan keskuudessa työskennellä asioiden eteenpäin viemiseksi. Tämä tapahtuu muun muassa kirjaamalla ohjeita, suunnittelemalla, seuraamalla ja perehdyttämällä uutta henkilökuntaa toimimaan. Autismikuntoutus on haaste, sillä isoissa työryhmissä on paljon mielipiteitä ja ajatuksia. Isoissa yhteisöissä on myös erilaista osaamista, koulutuspohjaa sekä erilaisia toimintamalleja.
Autismikuntoutukseen tulee koko ajan uutta tietoa, miten voidaan kuntouttaa autismin kirjon henkilöitä. Tietoa menetelmistä on, mutta tärkeää on tuoda enemmän esille työyhteisönäkökulmaa kuntoutuksen kehittämisessä. On kehitettävä ”struktuureja”, välineitä, myös autismikuntoutuksessa työskentelevälle henkilökunnalle.
Teksti pohjautuu AUNE- hankkeen mm. asumishuollon henkilökunnalle suunnattuihin koulutuksiin. Samansisältöistä keskustelua on käyty työyhteisöjen kanssa myös muissa yhteyksissä.
Päivitystä kuntoutuskäytäntöihin
Struktuuri
Struktuuri, toimintatavat ja toimintajärjestykset ovat tärkeitä apuvälineitä ja menetelmiä autismin kirjon henkilölle. Ne ovat merkkipaaluja, jotka johdattelevat arjessa eteenpäin. Varsinkin, kun on muutoksia, paljon ihmisiä, vaihtelevuutta ohjaustavoissa, aistijärjestelmän poikkeavaa toimintaa häiritsemässä asioita, sitä paremmat merkkipaalut henkilö tarvitsee selvitäkseen arjesta. Työyhteisöjen haasteena on nostaa nämä asiat samalle tärkeystasolle esim. silmälasien, kuulokojeen sekä muiden perustavaa laatua olevien apuvälineiden kanssa. Kuten asumishuollon koulutuksissa on ollut esillä, on ne nostettava lääkityksen, ravinnon saannin ja hygieniasta huolehtimisen arvoisiksi perusasioiksi.
Kouluissa ja päivähoidossa puolestaan korostetaan näiden asioiden tärkeyttä samanarvoisiksi muun muassa kynän käytön, lukemisen tai paikallaan istumisen kanssa.
Strukturoimisesta on erikseen kohta, jossa voi tutustua aiheeseen paremmin.
Aistijärjestelmän poikkeava toiminta
Autismin kirjo merkitsee laaja-alaista vaikeutta, joka näkyy monissa asioissa poikkeavana toimintana. Kokonaisvaltaisuus kuuluu työn perusperiaatteisiin. Autismikuntoutuksessa siihen on tullut uutta näkökulmaa. Erityisesti on huomioitava aistijärjestelmän poikkeava toiminta ja sen vaikutus autismin kirjon henkilön arkitoimintoihin (pesutilanteet, vaatetus, ohjaaminen, koskettaminen, yleinen olotila, seksuaalisuus, syöminen, sosiaaliset tilanteet.) Usein esimerkiksi ruokailussa, vatsantoiminnassa ja käyttäytymisessä ilmenevät vaikeudet liittyvät juuri aistijärjestelmän poikkeavaan toimintaan. Kun löytyy syitä, löytyy myös mahdollisuuksia auttaa henkilöä.
Puhetta tukevat ja korvaavat keinot (=AAC- keinot)
Mielletään usein vaikeavammaisten apukeinoksi, mutta myös paremman toimintakyvyn omaavat henkilöt hyötyvät ja tarvitsevat niitä heikkoina hetkinä tai erilaisissa muutostilanteissa. Autismin kirjon henkilöiden kuntoutuksessa käytetään kuvia, merkkejä ja konkreettisia esineitä ilmaisemisen ja ymmärtämisen tukemiseksi. Henkilökunnan näkökulmasta ne ovat yhtenäinen keino selventää henkilökunnan ilmaisuja autismin kirjon henkilölle. Puhetta tukevat ja korvaavat keinot ovat erityisen tarpeellisia silloin, kun puhe ei riitä tai puhetta ei voi käyttää ollenkaan.
Erilaisia kuvallisia tukikeinoja käytetään arjessa usein, sillä niillä on etuja verrattuna sanalliseen viestintään. Sanallinen viesti muuttuu toistettaessa: sanoja lisätään, äänenpaino muuttuu, samasta asiasta saatetaan käyttää eri tilanteissa ja eri henkilöiden sanomana eri käsitteitä (pipo, lakki, myssy, päähine). Kuvallinen viesti pysyy samana toistettaessa sekä eri henkilöiden näyttämänä. Kuvallinen viesti myös pysyy paikallaan kauemmin, jolloin henkilö voi palata siihen useita kertoja tai katsoa viestiä (kuvaa) pitkään. Työyhteisön, henkilökunnan ja lähi-ihmisten on opeteltava itse käyttämään AAC- keinoja omien viestiensä tukena: esim. kun kehotetaan syömään, näytetään samalla kuvaa ja viitotaan asia. Kommunikaatioon tarvittavia kuvia voi olla nippuna taskussa tai esillä ympäristössä. Niitä voi olla myös henkilöllä itsellään taskussa tai vyölenkissä. Erittäin hyviä kokemuksia on ollut myös siitä, kun henkilökunta käyttää omissa informaatioissaan ja ohjeissaan kuvia.
Stressin lievitys
on tärkeää huomioida arjen tilanteissa kaikkien autismin kirjon henkilöiden ja erityisesti vaikeasti käyttäytyvien henkilöiden kohdalla. Joillakin henkilöillä stressin lievitys on tarpeen huomioida pitkin päivää. Tavoitteena on hyvän olon ja tasaisen arjen aikaansaaminen. Samoilla keinoilla selvitään myös huonoista kausista. Stressin vähentämisen keinot ovat hyvin yksilöllisiä.
Hoitotyön perusasioihin tulee uutta näkökulmaa autismikuntoutuksesta. Perustarpeet, kuten vatsantoiminta, pissahätä, nälkä, verensokeri, verenpaine yms. ovat usein vaikuttamassa käyttäytymiseen. Autismiyksikössä voi olla tarpeen seurata ja kirjata perusasioiden toteutumista. Autismikuntoutuksessa korostuu myös visuaalisuus, ohjaaminen ”silmien kautta”. Ympäristöllä on hyvin paljon merkitystä kuntoutuksen osatekijänä. Kaikessa viestinnässä korostuu informaation ja ohjauksen selkeys.
Tutustuminen ja perehtyminen laajasti autismin kirjon henkilöihin ja heidän kuntoutukseen on tärkeää. Paremman toimintakyvyn omaavat henkilöt pystyvät kertomaan autismin tuomista vaikeuksista ja siten auttavat toimimaan vaikeasti autististen henkilöiden kanssa, jotka eivät itse osaa ilmaista asiaa (vaikeasti autistiset, pienet lapset).
» AlkuunTiimi arjen työtavaksi
Tiimillä tarkoitetaan tässä, että tietty ryhmä keskittyy tiettyihin asukkaisiin.
Vaikeasti käyttäytyvät henkilöiden kohdalla on koettu hyväksi se, että osa henkilökunnasta keskittyy intensiivisesti kuntoutustyöhön, jolloin kuntoutustyö tehostuu. Kun tiimi pysyy samana, säästyy paljon resurssia perehdyttämisestä ja tiedonkulusta. Arjen työn tueksi tarvitaan säännöllisiä kokoontumisia, joissa arjen ihmiset ovat mukana. Osassa kokoontumisista on mukana myös erityistyöntekijöitä.
Tiimi kokoontuu 1-3 viikon välein. Hyvä kokemus vaikeasti käyttäytyvän henkilön asioissa on ollut viikoittainen kokoontuminen. Kun kokoontumisia on usein, voidaan asiat puhua ja neuvotella kohtalaisen lyhyessä ajassa. Esim. viikon aikana ei ehdi tapahtua niin paljoa asioita kuin jos palaveri olisi 3-4 viikon välein. Tiimikokoontumisissa käydään läpi tilannetta ja sovitaan muutoksista. Keskustelua käydään työkäytänteistä ja arjen tilanteiden järjestelyistä. Työskentelyyn kuulu se, että sovitut asiat kirjataan ylös, jolloin ne jotka eivät ole päässeet kokoontumiseen, saavat tiedon. Tiimin kokoontumisissa on tärkeää se, että asioita mietitään ja että tiimi kokoontuu myös hyvinä aikoina.
Autismin kirjon henkilöiden kanssa tehtävä kuntoutustyö on intensiivistä työtä: ”ei pysty miettimään kauppalistaa, ei keskinäistä juttelua, ei hetkeksikään saa herpaantua…”. Haasteena on rakentaa toimiva työvuorojärjestelmä, jossa on resurssi siellä, missä sitä tarvitaan. Vaikeasti käyttäytyvien henkilöiden kohdalla on mietitty sitä, mikä aika/ajanjakso on sellainen, jonka hyvin pystyy toimimaan asukkaan kanssa. Olisiko hyvä esim. 2-3 tunnin rupeama, jonka jälkeen on järkevää jonkun toisen jatkaa.
» AlkuunTarvitaan yhdenmukaista työtä
Suunnittelu
Kuntoutustyön suunnittelussa on koettu hyväksi se, että yksi tai kaksi henkilöä perehtyy asiaan. He suunnittelevat toimintaa ja tilannetta. Suunnittelutyö tehdään ”kansliatyönä” mahdollisimman hyvin. Keskeneräisiä ei viedä autismin kirjon henkilöiden arkeen, koska näin sekoitetaan heidän toimintaansa antamalla ristiriitaista mallia. ”Ei tehdäkään noin …. kun ota tuo, ei kun sittenkin ….” Ohjauksen suunnittelussa ja perehdyttämisessä demonstroidaan ja näytellään tilanne henkilökunnan kesken: ”Ole sinä Ville, ja minä ohjaan sinua aamutoimissa.”
He toteuttavat arjessa suunnittelemaansa tilannetta alkuvaiheessa, koska usein tässä vielä tarkentuvat tietyt asiat. He tekevät ohjeet muuta henkilökuntaa varten.
» AlkuunKirjalliset ohjeet, kirjaaminen
Kirjallisten ohjeiden avulla saadaan yhdenmukaistettua työtä, joka kohdistuu autismin kirjon henkilöön. Kirjallisia ohjeita tehdään erilaisiin tarpeisiin. Kattavat, tarkat ohjeet löytyvät henkilön kansiosta, josta voi asiaan perehtyä tarkasti. Ohjeista tehdään lyhennelmä, joka on siellä, missä asiaa tehdään esim. vessan tai eteisen seinällä. Hyväksi on koettu erilaiset taskuversiot ja muistilaput, joita hoitajat ja ohjaajat ovat tehneet itselleen oman oppimis- ja työskentelytyylinsä mukaisiksi.
”Mä tein tämän ohjeen, kun mun on tästä parempi saada nopeammin ohje…”.
Kirjalliset ohjeet ovat helpottaneet henkilökunnan työtä. Ne työllistävät aluksi (suunnitteluun ja kirjaamiseen menee aikaa), mutta myöhemmin niiden avulla saadaan tehostettua työtä ja säästettyä ”aikaa ja vaivaa”. Tekstinkäsittelyllä kirjoitetut ohjeet on helppo päivittää.
Kirjalliset ohjeet auttavat uutta henkilökuntaa toimimaan ja oppimaan. Pitkään autismityössä olleet hoitajat ovat kertoneet:
”Kirjalliset ohjeet ovat hyvät, koska ei tarvitse kuormittaa omaa muistikapasiteettia …, ottaa vaan ohjeen ja lukee ja toimii sen mukaan. Muutenkin on kaikenlaista mietittävää ja muistettavaa… niin miksi turhaa kuormittaa itseään sillä, että kaikki tilanteet pitäisi muistaa…”.
Kirjallisten ohjeiden lisäksi on mahdollista ottaa videolle ohjaustilanteiden kulkua. Videointi toimii erittäin hyvänä perehdyttämisen välineenä ja myös seurantakeinona.
Kirjaaminen on tärkeä osa autismikuntoutusta
Henkilön autismikuntoutuksen tavoitteet ja sisällöt tulee kirjata johonkin suunnitelmaan, joka on yleisesti käytössä (yksilöllinen suunnitelma, asumisen suunnitelma tms.). Koska yhteistä suunnittelu- ja keskusteluaikaa on vähän, on tärkeää löytää muita työtapoja ja – muotoja suunnittelulle. Kirjaaminen on tärkeää myös, kun mietitään ideoita ja ehdotuksia. Monesti asioista keskustellaan ja niitä tulee mieleen, mutta ne unohtuvat, jos niitä ei ole laitettu mihinkään ylös. Hyvä käytäntö voi olla esimerkiksi fläppitaulu, joka edustaa keskustelupalstaa. Kukin voi omalla työvuorollaan kirjata ajatuksen ja toiset kommentoida sitä.
Havainnot arjesta tärkeitä
Kuntoutuksen arvioimisessa ovat arjen havainnot tärkeitä. Käyttäytymistä tms. on kirjattava raporttiin tai erillisille seurantakaavakkeille. Kun kuntoutusta viedään eteenpäin, haetaan ratkaisukeinoja tai arvioidaan lääkitystä, on tärkeää olla tietoa arjen tilanteista ja toiminnoista, jotta osataan tehdä oikeita ratkaisuja henkilön arkeen. Asioiden kirjaaminen koetaan työllistäväksi, mutta kun siihen löytyy luontevat rutiinit, on se helpottanut ”kun ei tarvitse pitää muistissa … tai .. kun sitä ei tahdo muistaa…”.
» AlkuunPerehdyttäminen
Kirjalliset ohjeet eivät yksin riitä. Hyvä kokemus on ollut perehdyttämisen tavasta, jossa käytetään työparia opettajana.
Perehdyttämistilanteen kulku:
- hoitaja 1 hallitsee tilanteen ja ohjaa
- hoitaja 2 katsoo, kunnes on nähnyt tilanteen kulun ja ohjaamisen (=saanut mallin)
- hoitaja 2 siirtyy ohjaamaan ja hoitaja 1 jää taakse, lähelle ja tarvittaessa auttaa ja ohjaa sanallisesti ohjaustilannetta puuttumatta itse tilanteeseen (”takapiruna”)
- kun hoitaja2 hallitsee tilanteen, hoitaja 1 poistuu kokonaan, hoitaja 3 tulee seuraamaan ja opettelemaan jne.
- kun hoitaja 3 hallitsee tilanteen, siirtyy hän ohjaamaan, hoitajan 2 jäädessä vielä seuraamaan ja auttamaan , korjaa tarvittaessa
- kunnes hoitaja 2 poistuu ja hoitaja 4 tulee seuraamaan
Tämä tuo uutta toimintatapaa erityisesti vaikeasti käyttäytyvien henkilöiden kohdalla (aggressiivinen käyttäytyminen), ja kuntoutuksen erikoistilanteissa. Palautteena on tullut mm.
- tulee oivalluksia, kun näkee toisen tekevän ”ai noin se meni paremmin…”
- on hyvä nähdä, miten toinen tekee
- ongelmakohdista voidaan keskustella
- vaikeuksiin ym. voidaan heti vaikuttaa
- uusille tiimiläisille hyvä
- myös ”vanhoille” arviointitarkoituksessa ”olin ihan unohtanut tuon…”
Jaksaminen
Autismikuntoutuksen tiimit ja työntekijät tarvitsevat työnohjausta. Arjessa on todettu tarpeelliseksi ”konkreettinen työn ohjaaminen”, jossa suunnitellaan sitä, miten ohjaustilanteet arjessa sujuvat tai mietitään henkiöiden yksilöllisiä tavoitteita. Suunnittelu- ja valmistelutyöt vievät aikaa alussa. Tälle on tärkeää osoittaa työvuorolistoissa oma aikansa.
Haasteena on uusien henkilöiden perehdyttäminen autismikuntoutukseen. Hyviä kokemuksia on siitä, että koulutusta kohdennetaan uusiin työntekijöihin. Kokemusperäisen tiedon levittäminen on tärkeää. Osaamista ja tietoa on, mutta se jää edelleenkin yksiköiden omiksi tiedoiksi. Tarvitaan niin organisaatioiden sisäisiä kuin organisaatioiden välisiäkin foorumeja, joissa voisi vaihtaa kokemuksia ja tietoja.
Työajatus ”koskaan ei ole valmista” on tarpeen kuntoutustyössä. Samoin ”huonojakin aikoja tulee”, kunhan ei niin usein ja pitkäkestoisia Epäselvyyden sietokyky on olennaista mietittäessä eri ratkaisukeinoja ja kun on otettava huomioon eri näkökantoja.
Autismityön oppimisessa ja ammattitaidon kehittämisessä on tärkeää käyttää hyödyksi olemassa olevia keskustelukäytäntöjä (kehityskeskustelut). Näissä keskustellaan ”minä autismityöntekijänä” – aiheesta. Missä olen hyvä, mitä osaamista minulla on ja mitä osaamista tarvitsen lisää. Kun henkilökunta opettelee uusia työkäytäntöjä, tehdään seurantaa esim. tukkimiehen kirjanpitoa (rasti, kun tietty asia tehty). Tämä edesauttaa uusien toimintatapojen oppimista ja uusien toimintojen muistamista. Lista toimii muistuttajana.
Tukihenkilöitä tarvitaan omassa yksikössä ja organisaatiossa tukemaan autismityötä. Tukihenkilöt ovat henkilöitä, jotka ovat tehneet pitkään autismityötä. Heiltä voi kysyä neuvoa ja he ohjaavat ja opettavat autismityöhön uusia henkilöitä (osaajaverkosto).
» AlkuunPelko hoitajan kumppanina
Aggressiivisen käyttäytymisen kohteeksi joutuminen tuo pelkotiloja, jotka estävät ohjaustoimintaa ja jopa lamauttavat työntekoa. Hyvä kokemus on ollut hetkittäinen ylimääräinen resurssi, jolloin samassa tilanteessa on myös toinen henkilö, joka tarvittaessa puuttuu tilanteeseen ja antaa toimintaohjeita. Ylimääräinen hetkittäinen apu auttaa pääsemään ”tilanteen herraksi”. Muutama kertakin on jo toiminut isona apuna. Ks. aiemmin kuvattua perehdyttämismallia, tämä on sovellettu siitä.
Erittäin hyvä keino on ollut HFR (hallittu fyysinen rajoittaminen) – ohjaaminen niissä yksiköissä, joissa kohdataan aggressiivista käyttäytymistä. (www.turvallisuuskoulutus.fi). Turvahenkilöiden käyttäminen ja tilanteiden suunnitteleminen etukäteen mahdollisimman hyvin helpottaa ennakoimaan ja estämään aggressiivista käyttäytymistä.
Haastava käyttäytyminen”Niin erilaista työntekoa”
Anne Aroheinä on työnohjaajakoulutuksen kehittämistehtävässään perehtynyt autismikuntoutuksessa yhden yksilöllistä autismikuntoutusta toteuttavan tiimin kokemuksiin vuoden ajalta. Tässä työssä teoreettisen viitekehyksenä käytetään kokemuksellista oppimista. Työssä tulee erittäin hyvin esille autismikuntoutukseen liittyviä kokemuksia.
» Alkuun