Miten kirjoitan sosiaalisen tarinan?

Sosiaaliset tarinat voivat käsitellä esimerkiksi tietoa, käsitteitä, tilanteita, uskomuksia, tunteita tai mielipiteitä.

1. Opettajani tietää paljon matematiikasta (tieto).
2. Sisareni haluaa usein kuunnella musiikkia (tunteet).
3. Monet lapset uskovat joulupukkiin (uskomus).
4. Monet lapset haluavat hampurilaisen iltapalaksi (mielipide).
5. Toisinaan ihmiset tuntevat itsensä sairaiksi, kun ovat syöneet liikaa (fyysinen tila/terveys)

On tärkeää, ettei tarinoissa käytetä sanoja, jotka jättävät sijaa väärinkäsityksille. Selkeät lauseet ohjaavat oikeaan käyttäytymiseen. Sosiaalisissa tarinoissa käytetään lauseita, jotka vahvistavat niissä esitettyjä asioita. Näiden lauseiden tarkoituksena on painottaa tärkeää kohtaa, viitata lakiin, seuraamukseen tai sääntöön tai muuten vakuuttaa lapselle asian tärkeyttä esim.

1. Useimmat ihmiset syövät aterian ennen jälkiruokaa. Tämä on hyvä ajatus.
2. Pidän turvavyöni kiinni koko matkan ajan. Se on tärkeää (viittaus lakiin).
3. Vesiliukumäestä lasketaan yksi lapsi kerrallaan. On turvallista tehdä niin (viittaus sääntöihin).
4. Vessasta kuuluu ääntä, kun se vedetään. Tämä kuuluu asiaan (vahvistus).

Täydennettävä lause rohkaisee lasta arvaamaan, miten tilanne kehittyy tai miten hän itse tai toinen ihminen toimivat seuraavaksi. Esimerkiksi sarjassa lauseita, jotka kuvaavat miksi lasten täytyy joskus seisoa tai kävellä jonossa koulussa, vajaaksi jätetty lause täydentää tarinaa Opettajani olisi luultavasti __________, jos seison tai kävelen jonossa hiljaisesti. Tämä auttaa lasta palauttamaan mieleensä tärkeää informaatiota. Lapsi oppii ymmärtämään asian ja soveltamaan tietoa luonnollisissa tilanteissa.

Sosiaalisen tarinan rakenne ja muoto

• Käytetään konkreettista, helposti ymmärrettävää kieltä, jota tarvittaessa vahvistetaan visuaalisella tuella.
• Sosiaaliseen tarinaan voidaan liittää kuva tai sarjakuva, joka selventää ja vahvistaa tekstin sisältöä. Pienet lapset ja vaikeasti käyttäytyvät henkilöt hyötyvät yleensä kuvan tuesta, mutta kuva on laajemminkin hyödyllinen apuväline. Kuvia käytettäessä on otettava huomioon lapsen/henkilön ikä ja oppimisen erityispiirteet.

Sosiaalisella tarinalla on johdanto, sisältö ja lopetus. Sosiaalinen tarina vastaa kysymyksiin:
Keitä on mukana?
Missä ja milloin tilanne tulee vastaan?
Mitä tapahtuu?
Kuinka se tapahtuu?
Miksi näin tapahtuu?

Sosiaalisessa tarinassa on tilannetta kuvaavien lauseiden lisäksi näkökulmalauseita, jotka selittävät muiden reaktioita ja tunteita, ohjauslauseita, jotka kertovat, mitä lapsen odotetaan tekevän ja tarkistuslauseita. Näissä lauseissa on keinoja, joiden avulla henkilö ymmärtää tilanteen ja muistaa toimia siinä oikein. Näissä lauseissa voi olla mukana myös hänen erityinen kiinnostuksen kohteensa.

Sosiaalinen tarina kirjoitetaan minä- muodossa (miten lapsi kuvaa tilannetta, tapahtumaa tai käsitettä) tai toisinaan kolmannessa persoonassa. On tärkeää käyttää positiivista kieltä, myönteisesti muotoiltuja kuvauksia käyttäytymisestä ja sen herättämistä reaktioista. Jos viitataan negatiiviseen käytökseen, täytyy olla hyvin hienotuntoinen ja kirjoittaa asia kolmannessa persoonassa. Joskus ihmiset sanovat tahtomattaan asioita, jotka loukkaavat toisten ihmisten tunteita. Tämä on väärin. Tarina säilyttää rennon ja myönteisen luonteensa, jos ahdistusta herättäviä ilmauksia korvataan toisilla sanoilla. (Esim. erilainen=toinen, muuttaa=korvata, uusi=parempi.)

Liukumäessä

Välitunnilla monet lapset menevät liukumäkeen. Siellä on hauska lasketella. Minäkin haluan liukumäkeen. Joskus liukumäkeen on jonoa. Laskeminen sujuu hyvin jos jokainen menee liukumäkeen vuorollaan. Menen liukumäen tikkaille ja odotan vuoroani. Joskus jono menee hitaasti kuin etana. En tuupi toisia tikkailla. Muuten he voivat satuttaa itsensä. Oma vuoroni tulee pian. On hauska laskea vauhdilla alas. Kun olen laskenut liukumäen, voin mennä uudestaan odottamaan vuoroani laskea.