Sosiaaliset tarinat

Sosiaalinen tarina lapselle, jonka on vaikea seisoa ruokajonossa ja joka on kiinnostunut kilpikonnista:

Minun koulussani on ruokasali. Lapset syövät ruokasalissa. Kun ruokakello soi, lapset tietävät että nyt pitää mennä ruokasalin ovelle. Jonossa ensin olevat ovat jonottaneet siinä pisimpään. On reilua heitä kohtaan että jonotan omalla paikallani. Tullessaan jokainen menee jonon päähän. Kun minä tulen, menen jonon päähän. Lapsilla on nälkä. He haluavat syödä. Seison rauhallisesti ruokajonossa, kunnes on minun vuoroni saada ruokaa. Ruokajonot ja kilpikonnat ovat molemmat hyvin hitaita. Joskus ne pysähtyvät, joskus liikkuvat. Opettajani on iloinen, jos odotan rauhallisesti.

Mukaeltu Attwood 2005

Sosiaalinen tarina

• Lyhyt, yksilölliseen tarpeeseen kirjoitettu kertomus, joka auttaa ymmärtämään sosiaalista tilannetta, käsitettä tai taitoa.
• Sosiaalisen tarinan voi kirjoittaa vanhempi, opettaja, ystävä tai muu läheinen ihminen tai ammattihenkilö.
• Usein tarina kirjoitetaan käytettäväksi apuna vaikeassa tilanteessa ja tarkoituksena on antaa lapselle häneltä puuttuvaa tietoa.
• Tavoitteena on, että tarina vähitellen kehittyy lapsen omaksi ajatteluksi, ja hän omaksuu siinä esitetyn myönteisen toimintamallin.

Yleensä vanhemmat ja työntekijät tunnistavat helposti tilanteita, joissa sosiaalinen tarina saattaisi olla avuksi. Vanhemmat voivat esimerkiksi kertoa, että lapsen on vaikea olla auton kyydissä, leikkiä toisten lasten kanssa, tulla toimeen sijaisopettajan kanssa tai osoittaa tunteita. Joskus lapsi saattaa itse tehdä kysymyksiä, jotka kertovat tarpeesta sosiaalisen tarinan luomiseen. Lapset voivat myös oppia kirjoittamaan heistä käsittämättömiltä tuntuvia asioita muistiin myöhempää käsittelyä varten.